Taas vaihteeksi on Tietoviikossa puhetta "ketteristä ohjelmistokehitysmenetelmistä", eli agile-metodeista. Kovasti puhutaan, että agilen takana ei ole mitään hypeä ja että menetelmät ovat vallan uusia, uljaita ja upeita. Tehostavat ja parantavat laatua.
Sitä en kiistä etteivätkö nämä menetelmät olisi järkeviä, mutta se ihmetyttää miksi niistä puhutaan nyt. Onko aika kypsä konsulteille repiä rahaa asialla? Itse kun olen käyttänyt vastaavia menetelmiä työssäni jo vuosikaudet: kehitystä tehdään pienissä sykleissä ja asiakas on koko ajan mukana sanomassa mitä haluaa ja onko lopputulos oikeaa. Tämähän on agilen perusidea. Olenko siis ollut aikaani edellä kaikki nämä vuodet ja menettänyt hyvät rahat kun en ole alkanut markkinoida ideaa?
Itse en pitänyt tällaista toimintatapaa mitenkään ihmeellisenä, se oli vain looginen tapa toteuttaa asioita. Asiakas ei kuitenkaan yleensä osaa sanoa täsmälleen mitä haluaa, eikä toteuttaja voi sanoa mikä lopputulos täsmälleen on. Siksi on huomattavasti järkevämpää lähteä tekemään tärkeimmät ensin pienissä erissä, jotta nähdään heti suurin osa mahdollisista ongelmista. Suuntaa voidaan vaihtaa jatkuvasti ja lopputulos on hyvin lähellä sitä mitä tarvitaan, vaikka alussa olisi puhuttu mitä.
Monesti asiakkaat menevät asioissa hieman liian pitkälle, jotkut jopa ajattelevat "haluan napin jota painamalla tapahtuu X" sen sijaan että kertoisivat "haluan saada asiat Y ja Z tehtyä tällä sovelluksella." Tähän ei kylläkään mikään "ketteryys" sinänsä auta, ainoastaan se että pyrkii ymmärtämään mitä asiakas oikeasti haluaa, ei vain kuuntelemaan mitä asiakas sanoo haluavansa.
Itse asiassa, tähänhän sopisi melkein Gregory Housen (kai kaikki katsovat Canal+:lta loistavaa sarjaa House?) periaate: kaikki valehtelevat. Vain sillä muutoksella, että "kaikki väittävät tietävänsä mitä haluavat, mutteivät oikeasti tiedä."