Symbiatch - maailma on rikki

Agile jaksaa puhuttaa

10.02.2006 14.24 - ohjelmointi 

Taas vaihteeksi on Tietoviikossa puhetta "ketteristä ohjelmistokehitysmenetelmistä", eli agile-metodeista. Kovasti puhutaan, että agilen takana ei ole mitään hypeä ja että menetelmät ovat vallan uusia, uljaita ja upeita. Tehostavat ja parantavat laatua.

Sitä en kiistä etteivätkö nämä menetelmät olisi järkeviä, mutta se ihmetyttää miksi niistä puhutaan nyt. Onko aika kypsä konsulteille repiä rahaa asialla? Itse kun olen käyttänyt vastaavia menetelmiä työssäni jo vuosikaudet: kehitystä tehdään pienissä sykleissä ja asiakas on koko ajan mukana sanomassa mitä haluaa ja onko lopputulos oikeaa. Tämähän on agilen perusidea. Olenko siis ollut aikaani edellä kaikki nämä vuodet ja menettänyt hyvät rahat kun en ole alkanut markkinoida ideaa?

Itse en pitänyt tällaista toimintatapaa mitenkään ihmeellisenä, se oli vain looginen tapa toteuttaa asioita. Asiakas ei kuitenkaan yleensä osaa sanoa täsmälleen mitä haluaa, eikä toteuttaja voi sanoa mikä lopputulos täsmälleen on. Siksi on huomattavasti järkevämpää lähteä tekemään tärkeimmät ensin pienissä erissä, jotta nähdään heti suurin osa mahdollisista ongelmista. Suuntaa voidaan vaihtaa jatkuvasti ja lopputulos on hyvin lähellä sitä mitä tarvitaan, vaikka alussa olisi puhuttu mitä.

Monesti asiakkaat menevät asioissa hieman liian pitkälle, jotkut jopa ajattelevat "haluan napin jota painamalla tapahtuu X" sen sijaan että kertoisivat "haluan saada asiat Y ja Z tehtyä tällä sovelluksella." Tähän ei kylläkään mikään "ketteryys" sinänsä auta, ainoastaan se että pyrkii ymmärtämään mitä asiakas oikeasti haluaa, ei vain kuuntelemaan mitä asiakas sanoo haluavansa.

Itse asiassa, tähänhän sopisi melkein Gregory Housen (kai kaikki katsovat Canal+:lta loistavaa sarjaa House?) periaate: kaikki valehtelevat. Vain sillä muutoksella, että "kaikki väittävät tietävänsä mitä haluavat, mutteivät oikeasti tiedä."

Kommentoi

Lisää kommentti

Nimi:
Email:
Kotisivu:
Kotisivu:
Kommentti:

Kommentit

Janne Jalkanen (anon, 12.02.2006 00.34) kotisivu

Kun ensimmäisen kerran luin Beckin kirjan Extreme Programming Explained, niin se oli kuin olisi lukenut itsestäänselvyyksiä. "Niin, totta *kai* noin tehdään. Noinhan mä olen tehnyt vuosia!" Mutta osa asioista ei tietenkään ollut tuttuja.

Mutta toisaalta, kun sitten vaahtosin siitä muille, selvisi, että jokaisella tuntemallani hyvällä koodaajalla oli käytössä hieman erilainen setti noita agile-menetelmiä.

Agile-menetelmien (ja erityisesti XP:n) hyvä puoli mielestäni on se, että tekemällä niistä "virallisia" menetelmiä ja kirjoittamalla niistä kunnolliset kuvaukset ne ovat silloin ikäänkuin "virallisia", ja niihin nojautuminen on paljon helpompaa. On nimittäin melko hankala yrittää tehdä töitä järkeväksi katsomallaan tavalla, jos pomo väen vängällä vaatii joskus vuonna X oppimiaan vuokaavioita tai vesiputousmallin mukaisia dokumentteja. On kiva vetää siinä vaiheessa jokin agile-kirja ja sanoa, että "tämän mukaan mennään"... ;-)

Sitäpaitsi, tosiseikka on myös se, että maailmassa on monta luvattoman huonoa koodaajaa. Ja heille luultavasti tekee hyvää, että nuo vanhempien koodaajien fiksut menetelmät on olemassa myös kirjallisessa muodossa. Vanhemmat koodaajat kun usein tuntuvat vain valittavan muiden koodista ja ovat itse liian kiireisiä opettamaan nuorempiaan. Valitettavasti.

Symbiatch (anon, 13.02.2006 07.52)

Viimeisen kappaleen kanssa olen erittäin samaa mieltä. Jokin aika sitten sain seurata (onneksi hieman etäämpää) henkilöä, jolla suu kävi mutta mitään muuta ei tapahtunutkaan. Pahimmillaan ruutu, jossa muokattiin muutamaa tietokannan kenttää sisälsi kymmenen virhettä. Ja ruudussa oli neljä syöttökenttää! Ei tarkistettu edes syötetyn arvon validiutta, puhumattakaan siitä että olisi katsottu onko kenttä tyhjä. SQL-kyselyt olivat rikki ja vaikka mitä.

Siinä mielessä on aina hyvä että asioista kirjoitetaan ja tehdään valmiita malleja näille, mutta sitä loputonta osaamattomuutta ei valitettavasti näilläkään saada poistettua.

Puhumattakaan siitä, että joissain firmoissa pomo-osasto laskee vain kappalemääriä. "Yksi koodari lähti, otetaan tosta toinen tilalle. Kappalemäärät samat, sillähän se hoituu." Ja sitten vasta huomataan miten käy.

Plus kun joissain firmoissa on väkeä tyyliin: http://symbiatch.jutut.fi/article/444

Symbiatch (anon, 13.02.2006 07.57)

Itse asiassa voisin heittää pienen ennustuksen. Kun Patternit tulivat, ihmiset juoksivat innoissaan niiden kimppuun ja hetken päästä kaikki piti tehdä niillä. Sitten saatiin Antipatternit ja asia vähän normalisoitui, vaikkakin jotkut vieläkin yrittävät vääntää kaiken väkisin Patternien mukaan. Epäilen, että agile-hömpän kanssa voi käydä samoin: kaikki lähtevät kiireen vilkkaa käyttämään sitä, vaikka se ei jonnekin sopisikaan ja hetken päästä saamme sitten antiagile-kirjoja ja seminaareja.

Katsotaan miten käy.

Jutut.fi  |  Omat jutut  |  Muiden jutut  |  Kategoriat  |  kirjaudu