Törmäsin sitten tällaiseen tekstiin: How To Be Creative. Suosittelen erittäin vahvasti.
Kerrankin joku joka osaa pukea sanoiksi asiat jotka kaikkien pitäisi tietää. Ei väliä vaikka kirjoitus on vahvasti taiteesta, myös softa-alalla tarvitaan luovuutta. Ja paljon. Softa-alalla on niin paljon juuri tuota "tiimihenkeä" (kohta 8 kirjoituksessa), ettei kukaan enää kyseenalaista mitään, kysy "miksi me teemme näin?" Miksi? Minä ainakin kysyn ja olen sillä säästänyt asiakkaille paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.
Softa-alalla myöskin on pitkään vaahdottu erikoistumisesta. Selitetään kouluissa ja työpaikoilla kuinka kannatta erikoistua johonkin asiaan niin on sitten varmasti töitä. Onko? Moniko on tähän mennessä tippunut kelkasta kun on osannut vain sen yhden asian? Tai kaksi? Aika moni. Itsekin olen näitä nähnyt. Ja miten vaikeaa on yrittää päästä eteenpäin sen jälkeen vaikka saisikin mahdollisuuden jatkaa jossain muussa toimessa. Tulee muutosvastarinta ja kyvyt sekä jaksaminen ei monesti riitä. Ja sitten katkeroidutaan.
Itse olen toiminut aina laajalla alalla. Olen toiminut niin palvelinylläpidossa kuin softanväännössä. Myynyt rautaa ja ollut asiakaspalvelussa. Tehnyt NFS-palvelinsoftaa ja webbiprojektiakin. Suunnittelua ja alimman tason koodausta. Vääntänyt assemblya ja C#ia. Ihan mitä vain. Ja tehnyt töitä myös alan ulkopuolella. Ja ikinä kukaan ei ole tuskaillut sitä että osaan paljon asioita. Ihmetellyt, kyllä, mutta kukaan ei ole sitä pitänyt negatiivisena. Paitsi muutama vanhakantaisuuteen lukkiutunut henkilö joiden oma käyttöpäivä on umpeutunut ja halusivat selkeästi tuntea olonsa paremmaksi.
Tuossa tekstissä on myös hyvin selvästi kerrottu tuntemukseni demoja kohtaan. Niin, juuri niitä juttuja jotka häiritsivät Doomin ja Quaken pelaamista Assemblylla. Aikanaan kun rauta oli "hidasta" ja rajoittunutta, demot olivat hienoja. Sai oikeasti tehdä töitä sen eteen että jotain tapahtui. Niitä oli hieno tehdä ja katsella. Oi sitä tunnetta kun näki ensimmäisen kerran Second Realityn. Kylmät väreet vieläkin saa. Mutta entäs kun tulivat kaikki 3D-kiihottimet ja muut? Kylmiä väreitä ei tullutkaan. Kaikki pyörittivät 3D:tä 3D:n vuoksi. Juuri kukaan ei tehnyt mitään uutta. Ei mitään hienoa. Miksi? Jos tätä kysyi, massa haukkui ja *tuili, ei saanut kyseenalaistaa. Miksei?
Rajoitteet ja negatiivinen palaute parantavat luovuutta. Tulee pakonomainen halu näyttää kaikille. Tehdä paremmin. Olla joku. Tämä on hyvä voima valjastaa alkuvoimaksi. Mutta pointti on olla loppujen lopuksi välittämättä pätkääkään niistä muista, tehdä mitä itse näkee oikeaksi.
Kirjoituksessa myös hyvin tuodaan esiin tuo dualiteetti Sex&Cash. Voit tehdä asioita jotka ovat hienoja, kuuleja, upeita sinulle, mutta ne eivät välttämättä tuota rahaa. Ja voit tehdä tylsiä, jokapäiväisiä asioita ja elättää niillä itsesi. Molempia tarvitaan. Tee siis molempia.
Oma neuvoni myös kaikille: kyseenalaista kaikki. Jos haluat tehdä itse linkatun listan sen sijaan että käyttäisit STL:ää, siitä vain. Opit ainakin miten se tehdään ja mikään toteutus ei ole täydellinen. Mutta älä välttämättä käytä sitä loppuun asti. Ehkä se STL:n toteutus on sittenkin parempi. Tutustu asioihin, tee niitä, ihmettele kaikkea. Unelmoi. Ja älä välitä pätkääkään siitä mitä muut sanovat, tekevät tai ajattelevat. Paitsi sen verran että saat toimeentulosi. Mutta älä myy periaatteitasi mistään hinnasta.
Ehkä minäkin joskus opin elämään kaikkien noiden neuvojen mukaan, aika monien mukaan jo menenkin. Ja hyvin menee. Mutta valittamista silti en lopeta! ;)